Christina Holmlund

Christina Holmlund

TaM, Valokuvauksen opettaja
Valokuvaklubin vetäjä

Christina Holmlund (TaM, valokuvauksen opettaja)

Teksti: Sari Kekkonen

Valokuvaus on taiteenlajina tullut yhä useampien ulottuville. Lähes jokainen kantaa päivittäin mukanaan kameralla varustettua puhelinta. Entä millainen on ammattikuvaajan suhde tämän päivän kuvamaailmaan ja sen nopeasti muuttuviin ilmiöihin? Valokuvataiteilija ja valokuvauksen opettaja Christina Holmlund käyttää kameraa paitsi näkymien tallettamiseen, myös havainnointiin ja ihmisten kohtaamiseen.

Valokuvataiteen opinnot Christina Holmlund suoritti Taideteollisessa korkeakoulussa ja täydensi tutkintoa myöhemmin pedagogisilla opinnoilla. Kuvaamisen lisäksi opetustyö on Christinalle tärkeää, sillä vuorovaikutus ihmisten kanssa on osa hänen taiteilijaidentiteettiään. Tänä päivänä myös jäsenyys taiteilijakollektiivi Kunstissa tarjoaa tärkeän kanavan toteuttaa yhteisöllisyyttä. Yhteisten taideprojektien lisäksi Kunst perusti tunnetun Galleria Lapinlahden, joka toimi Lapinlahden vanhassa sairaalassa. Kollektiivi ylläpiti galleriatoimintaa tämän vuoden alkuun asti, jolloin toiminta lopetettiin sairaala-alueella tapahtuneiden yleisten muutosten vuoksi.

Näkövammaisten valokuvausklubi Iiriksessä

Christina työskentelee valokuvauksen opettajana Pekka Halosen akatemiassa, Tuusulassa. Tämän ja taiteellisen toimintansa lisäksi hän vetää valokuvausklubia Näkövammaisten Kulttuuripalvelussa. Ryhmä on kokoontunut kevään aikana kuukausittain kuvaamaan ja oppimaan uutta valokuvauksen mahdollisuuksista. Ei ole sattumaa, että Christina ohjaa juuri näkövammaisia valokuvauksen harrastajia.

– Susanna Koskisen tekemä dokumentti Sokko teki aikanaan minuun suuren vaikutuksen. Se kertoi syntymästään sokeasta miehestä, jonka pohdinta elämästä ja kuvan maailmasta oli hienoa, Christina kertoo. – Valokuvaus on maailman ja ajatusten jäsentämistä. Näkeminen on moniulotteisempi asia kuin katsominen silmillä.

Monille näkövammaisille välttämätön kuvailutulkkaus tuli Christinalle tutuksi, kun useita näkövammaisryhmiä vieraili Galleria Lapinlahdessa. Ensi kosketus kuvailuun tuli kuitenkin chileläiseltä valokuvaajalta, Alfredo Jaarilta, joka kuvasi Ruandan kansanmurhaa ja koki ristiriitaisia tunteita kuviensa näyttämisessä kotimaassaan. Koskettaisivatko mitkään kuvat enää kaikilla raakuuksilla kyllästettyä yleisöä? Taiteilija ei lopulta näyttänyt ainuttakaan kuvaa, vaan hän asetti esille mustia arkistolaatikoita, joiden päällä oli kuvailutulkattu selostus laatikossa olevasta valokuvasta.

– Silloin ymmärsin sanallistamisen voiman, Christina kertoo.

Taiteilija tutkii maailmaa kuvien kautta

Kuvataiteilija jäsentää usein näkemäänsä poimimalla ympäröivästä maailmasta kiinnostavia ilmiöitä ja tekemällä niistä kuvia. Monet ihmiset kokevat tämän päivän kuvatulvan kaoottisena, miten ammatikseen kuvia tuottava Christina selviää aikamme paineista? Christinaa ei tämän päivän kuvatulva häiritse. Hänestä on kiinnostavaa seurata kuvan muokkautumista uusiin muotoihin, vaikka se on samaan aikaan yhä kiinni perinteessä. Esimerkkinä hän kertoo ottaneensa omakuvia kohta 40 vuotta, joten nykyajan selfieissä ei tavallaan ole mitään uutta. Menetelmä on vain tullut yhä useampien ihmisten ulottuville.

Uusia näkymiä valokuvataiteessa

Aikoinaan valokuvauksen keksiminen muutti koko kuvataiteen kenttää. Mitähän kiihkeästi kehittyvä tekniikka voi tarjota tulevaisuuden kuvantekijöille? Christina näkee merkkejä yhä kokemuksellisemmista taide-elämyksistä.

– Virtuaalinen ja lisätty todellisuus ovat kasvava ala. Erilaiset 3D-tuotteet valtaavat pian alaa perinteisiltä, kaksiulotteisilta kuvilta. Perinteiset menetelmät tuskin kuitenkaan katoavat, nytkin on näkyvissä merkkejä kiinnostuksesta ottaa vanhoja menetelmiä uudelleen käyttöön. Maailman tarkkailu etsimen läpi voi siis jatkua aiempaa monipuolisempien mahdollisuuksien avulla.

www.taiteilijakollektiivikunst.fi