Jussi Mankki

Jussi Mankki Tekijän ja kuvasarjan esittely
Jussi Mankki kasvokuva, ulkona retkeilyasussa, kamerahihna kaulassa

Kuvaan asioita, joita kukaan ei paljaalla silmällä näe. Nämä asiat ovat hyvin pieniä. Nämä asiat ovat ohikiitäviä hetkiä, jotka voi pysäyttää vain kameran avulla. Nämä asiat ovat epätodennäköisiä yhdistelmiä ja värileikkejä, jotka saavat katsojan hymyilemään.

Lue Kirkko ja Kaupunki -lehden juttu Jussin kuvausharrastuksesta

Elämän pisarat – sarja

Näyttelyn kuvasarja kertoo elämän iloista ja suruista. Pääosin iloista. Vähän kaipauksesta ja surusta. Jokaiseen kuvaan liittyy elämän eliksiiri, vesi, tavalla tai toisella. Sitä voi roiskuttaa, sen läpi voi katsoa maailmaa, sitä voi vuodattaa menetyksen muistolle, sen voi vain antaa kellua kaikessa rakkaudessaan syksyisen lehden pinnalla, sitä voi pudotella ja katsoa, miten pisarat törmäävät ilmassa toisiinsa ja muodostavat ainutlaatuisia, sekunnin murto-osassa katoavia, kiehtovia kuvia. On niin paljon, jota ei näe, jos ei pysähdy tai pysäytä.

Jussi Mankki kuva 10 Vesiperhonen

10. Vesiperhonen
Jussi Mankki
Digitaalinen vedos
70 x 50 cm
2020

Jussi Mankki Vesiperhonen – kuvailu

Vesiperhonen on luotu pudottamalla kaksi vesipisaraa toinen toisensa päälle. Ensimmäinen pisara nostaa veteen pudotessaan vesipatsaan, jonka huippuun jälkimmäinen pisara osuu ja muodostaa pärskähtävän kuvion. Tämä kuvio on sattumanvaraisen muotoinen. Joskus se on täydellinen pyöreä sieni, jonka voi nähdä Elämän pisarat -sarjan kuvassa 15 Täydellinen. Joskus siitä syntyy perhosen näköinen pärskekuvio, joka tässä kuvassa on – poikkeuksena sarjan muista kuvista – jälkikäteen värjätty Photoshopilla punaiseksi. Muuten kuva on kylmän sininen, veden värinen, eri sävyissä. Perhonen on kuin perhoskokoelmassa, vedestä muodostuvan neulan päässä. Sen siivistä roiskuu vesipisaroita. Ylhäällä näkyy valojuova.

Ryhdyin tiputtelemaan esineitä veteen koronakaranteenin aikana keväällä 2020. Sarjan viimeinen kuva Meille vai teille oli yksi ensimmäisistä onnistumisista. Sitten tilasin amerikkalaisesta nettikaupasta laitteiston, jolla pystyy pudottamaan eri kokoisia vesipisaroita millisekunnin tarkkuudella mitatuilla aikavälillä ja vielä laukaisemaan kameran usean salaman kanssa tarkkaan ajoitetusti siten, että kuva tulee otetuksi juuri silloin, kun pisarat törmäävät toisiinsa ministudiossa, joka valtasi kotimme ruokapöydän viikkokausiksi. Ateriat söimme sohvalla istuen.

Musiikkiehdotus: Pave Maijanen: Jano

Jussi Mankki kuva 11. Hiiriankka

11. Hiiriankka
Jussi Mankki
Digitaalinen vedos
70 x 50 cm
2020

Jussi Mankki Hiiriankka – kuvailu

Kuvassa on yksittäinen, lähes koko kuvan kokoinen pajunkissa vinosti poikittain vasemmalta alhaalta oikealle ylös kulkevassa oksassa. Kuvan tausta on valkoisesta oranssinkeltaiseen kulkeva valööri, jossa ei näy yksityiskohtia. Pajunkissan yläpinnalla on silminä kaksi vesipisaraa. Vesipisaroista näkyy keltainen kumiankka, sellainen kylpylelu. Pajunkissa näyttää oksalla istuvalta hiireltä. Se on kuvattu alaviistosta.

Kuva on rakennettu puhtaasta kokeilemisen ilosta. Ideana oli tutkia, miten esineet näkyvät, kun niitä tarkastellaan vesipisaran läpi. Kuvan taustaväri muodostuu silmien läpi taittuvasta kumiankasta, jota roikotetaan pajunkissan takana pää alas päin. Kumiankka parka.

Musiikkiehdotus: Aksel Törnudd: Pieni kissanpoikanen

Jussi Mankki kuva 12 Jykevä rakkaus

12. Jykevä rakkaus
Jussi Mankki
Digitaalinen vedos
70 x 50 cm
2020

Jussi Mankki Jykevä rakkaus – kuvailu

Kuvassa on syvästi punehtunut syksyinen vaahteranlehti, joka peittää kaksi kolmasosaa kuvan oikeasta laidasta. Pieniä osia siitä on jo mustunut. Lehden pinnalla on sadepisaroita. Epätarkasti näkyvässä taustassa on lisää samassa puussa roikkuvia lehtiä kaikissa syksyn kirkkaissa väreissä – vihreää, keltaista, oranssia, punaista.

Kuva syntyi syksyisenä päivänä Herttoniemenrannan kallioilla, aivan kotimme lähellä. Tällaisen kuvan voi saada sattumalta. Tätä kuvaa metsästin kuitenkin pitkään. Lehdet alkoivat jo menettää väriään ja kirkkaita kohteita oli vähän. Myönnetään, vesi on huijausta. Kannan usein kuvausretkillä mukanani pientä muovista hajuvesipulloa, josta voi ruiskuttaa vettä elävöittämään kuvia.

Musiikkiehdotus: Rauli Badding Somerjoki: Niin jykevää on rakkaus

Jussi Mankki kuva 13 Korvaamaton

13. Korvaamaton
Jussi Mankki
Digitaalinen vedos
70 x 50 cm
2020

Jussi Mankki Korvaamaton – kuvailu

Tämä on sarjan surullisin kuva. Kukka on kuolemassa ja surun kyyneleet valuvat sen ylle. Vielä raikas ja vihreälehtinen, oranssinkeltainen tulppaani makaa vedessä, uppoamassa. Veden väri vaihtelee lilasta siniseen. Taustalla oleva taivas on siniharmaa ja siellä tuikkii pieniä tähtiä. Tulppaanin vieressä, hyvin lähellä, on kaunis vesipatsas, josta pisaroi punaisen sävyistä vettä tulppaanin terälehdille, kuin surun symbolina, hautajaiskukkina.

Kuvasin kukkasia ja vesipisaroita murheellisen koronakevään aikana. Suurin osa kuvista oli iloisia. Tämä kääntyi värikkyydestään huolimatta surun puolelle, jostain syystä. Se on oma tulkintani. Ehkä se johtuu siitä, että olin ollut kuuntelemassa Harri Marstiota muutama kuukausi ennen hänen traagista kuolemaansa ja jossain vaiheessa kuvia muokatessani hänen kappaleensa soi taustalla.

Harri Marstio (RIP): Kun päättyy tää, muisto vain jää

Jussi Mankki kuva 14 Elämä kuplassa

14. Elämä kuplassa
Jussi Mankki
Digitaalinen vedos
70 x 50 cm
2020

Jussi Mankki Elämä kuplassa kuvailutulkkaus

Elämä kuplassa -kuvassa on taustana sama vesiallas ja taivas kuin edellisessä kuvassakin. Taivas on nyt jätetty kirkkaan siniseksi. Kuvassa on kukka ja vesipatsas, tällä kertaa iloisissa merkeissä. Sekaan on puhallettu saippuakuplia niin, että elämänilon vesipärskähdys näyttää olevan saippuakuplan sisällä. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy osa toisesta kukasta.

Musiikkiehdotus: Jenni Vartiainen: Missä muruseni on

Jussi Mankki kuva 15. Täydellinen

15. Täydellinen
Jussi Mankki
Digitaalinen vedos
70 x 50 cm
2020

Jussi Mankki Täydellinen – kuvailu

Vesipisarakuvauksessa voi metsästää täydellistä muotoa. Tässä kuvassa on kahden ilmassa törmäävän vesipisaran muodostama sieni tai kukka. Se muistuttaa varren päässä olevaa, pyörivää huvipuistolaitetta, sinireunaista kiekkoa, josta roiskuu vesipisaroita. Kiekko on kuvan oikeassa yläreunassa. Alareuna täyttyy sinertävisitä, veden alla olevista epäterävistä kivistä, jotka muodostavat ihailevan yleisön. Täydellistä. Rauhallista. Kaunista. On syytä muistaa, että kuvassa oleva roiskahdus on todellakin kahden vesipisaran muodostama. Se on korkeintaan muutaman sentin korkuinen ja kuvattu makro-objektiivilla.

Musiikkiehdotus: Jari Sillanpää: Oot täydellinen

Jussi Mankki kuva 16. Meille vai teille?

16. Meille vai teille?
Jussi Mankki
Digitaalinen vedos
70 x 50 cm
2020

Jussi Mankki Meille vai teille? – kuvailu

Kaksi minitomaattia pärskähtää kristallimaljassa olevaan, kristallinkirkkaaseen veteen kuvassa, jossa on vain kolmea väriä: mustaa, valkoista ja punaista. Tomaatit ovat juuri läpäisseet veden pinnan, roiskahdukset näkyvät ja kirkkaan punaiset vihannekset ovat sukeltamassa kohti yhteisiä onnen hetkiä. Kaikesta näkee, että he ovat pari.

Musiikkiehdotus: Tuomari Nurmio: Lemmenloruja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s